MITÄ KAIKKEA NEUROLOGINEN FYSIOTERAPIA VOI OLLA?

Neurologinen fysioterapia avautuu käsitteenä monelle vasta siinä vaiheessa, kun he tai heidän läheisensä sairastuu neurologiseen sairauteen tai fysioterapiaa tarvitaan synnynnäisen neurologisen sairauden vuoksi.
Mitä neurologinen fysioterapia sitten on? Käsitteenä se kieltämättä on hieman ristiriitainen, sillä fysioterapian sisältö ei ole neurologista, vaan kohdistuu kuntoutujiin, joilla on neurologinen sairaus ja sen aiheuttamia toimintakyvyn rajoitteita. Neurologisessa fysioterapiassa korostuu fysioterapeutin tietämys ja tuntemus neurologisten sairauksien toimintakykyyn vaikuttavista tekijöistä, jolloin kuntoutujan ymmärtäminen ja yksilöllisten tavoitteiden asettaminen helpottuu.

Neurologinen fysioterapia on hyvin rajattu käsite kattaen vain fysioterapian, vaikka itse näen, että kyse on paljon laajemmasta toiminnasta, kuntoutuksesta ja kuntoutumisen edistämisestä. Kuntoutus-käsite taas kattaa muutkin terapiamuodot, kuten toimintaterapian, neuropsykologisen kuntoutuksen ja puheterapian. Neurologinen fysioterapia voi toteutua ainoana terapiamuotona tai osana laajempaa moniammatillista kokonaisuutta.

Neurologiseen fysioterapiaan hakeudutaan esimerkiksi aivoverenkiertohäiriön, aivovamman, selkäydinvamman, MS-taudin, Parkinson-taudin, CP-vamman tai muun neurologisen sairauden seurauksena.

Neurologisen sairauden oireet voivat vaihdella paljonkin ja ne voivat liittyä muun muassa hengitykseen, tuntoon, näköön, motoriikkaan, kognitiivisiin toimintoihin, kuten tietojen käsittelyyn, toiminnan ohjaukseen, tunteisiin, muistiin ym. Neurologisen kuntoutujan kohdalla on erityisen tärkeää huomioida kokonaisuus, sillä voidaan sanoa, että kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Kokonaisuus ei rajoitu vain oireisiin tai toimintakyvyn tasoon vaan se kattaa kuntoutujan lisäksi hänen lähipiirinsä, muut kuntoutumiseen liittyvät tahot ja henkilöt, työn, koulun, harrastukset sekä muut toimintaympäristöt.

Fysioterapiassa, kuten muussakin kuntoutuksessa, käytetään toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitusta (ICF=International Classification of Functioning, Disability and Health), mikä kuvaa sitä, miten sairauden ja vamman vaikutukset näkyvät yksilön elämässä. ICF:n mukaan toimintakyky ja toimintarajoitteet ovat moniulotteinen, vuorovaikutuksellinen ja dynaaminen tila, joka koostuu terveydentilan sekä yksilön ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta (THL).

Opiskellessani fysioterapeutiksi Turun AMK:ssa vuosina 2001-2005, minulla ei ollut aiempaa kokemusta fysioterapiasta. Halusin vain auttaa ihmisiä liikkumaan, sillä se oli se mitä itsekin tykkäsin tehdä ja tykkään edelleen. Uskoni urapolkuni valinnasta alkoi biomekaniikkatuntien ja sähköopintojen jälkeen horjua, mutta ilokseni pääsin Maskun neurologiseen kuntoutuskeskukseen neurologisen harjoittelun jaksolle. Se oli merkityksellinen käänne fysioterapeutiksi kehittymisessäni. Maskussa oli vahvaa moniammatillista osaamista neurologista sairautta sairastavista, etenkin MS-tautia sairastaneista. Sain hyvin laajan näkemyksen siitä, mitä neurologisen kuntoutujan oireet voivat olla ja mitä fysioterapia heidän kohdallaan voi pitää sisällään. Ymmärsin, ettei fysioterapia kohdistu läheskään aina oireisiin, vaan useimmiten voimavarojen löytymiseen ja niiden hyödyntämiseen toimintakyvyn vahvistumiseksi. Keinoja oli yhtä monia kuin oli kuntoutujiakin.

Neurologinen fysioterapia tai oikeammin sanottuna neurologisen fysioterapian tarjoama monimuotoisuus ja yksilöllisyys sekä siinä vaadittava herkkyys ja luovuus, veivät tuolloin mennessään ja ovat olleet lähellä sydäntäni siitä lähtien. Hakeuduin fysioterapiaopiskelujeni syventävälle harjoittelujaksolle Helsingin silloiseen Synapsiaan, nykyiseen Validiaan, sillä halusin nähdä mitä fysioterapia on erittäin vaikeavammaisten parissa. Synapsiassa pääsin kohtaamaan vaikean aivovamman- ja aivoverenkiertohäiriön saaneita sekä selkäydinvammakuntoutujia. Nuorelle naiselle se oli silmiä ja sydäntä avaava kokemus. Tuosta ajasta on yli 15 vuotta. Paljon on tullut kokemusta lisää ja paljon on vielä edessä.

Neurologinen fysioterapia on aina kuntoutujan ja fysioterapeutin yhteisen toiminnan tulos ja sitä on vaikea opettaa minään menetelmänä. On kuitenkin lähestymistapoja, kuten Bobath ja menetelmiä, kuten Vasa Concept, jotka tarjoavat näkökulmia neurologiseen fysioterapiaan ja sen toteuttamiseen. Itse pidän tärkeänä lähtökohtana luottamuksellista ja vastavuoroista suhdetta kuntoutujan ja terapeutin välillä, yhdessä asetettuja tavoitteita, tietoa kuntoutujan neurologisesta sairaudesta, oireiden muuttumisesta, aivojen plastisuudesta sekä biomekaniikasta sekä holistista ja henkilölähtöistä näkökulmaa toiminnassa. Neurologinen fysioterapia voi siis olla ja sisältää melkein mitä vain, kunhan yllä olevat asiat toteutuvat.
​
Neurologinen fysioterapia voi olla vaikka osa tanssikuntoutusta. Tsekkaa viimeisin LinkedIn-postaukseni juuri julkaistuun Yksilöllinen tanssikuntoutus-julkaisuun viitaten -> https://helda.helsinki.fi/handle/10138/327937